Perjantaina sitten satoi... Oltiin Jaanan ja Röllin kanssa puolessa välissä Jäkärlän muinaispolkua kun taivas repesi. Kolmen kilometrin aikana ehtii kyllä kastua, niin koirat kuin emännätkin. Koirien menoa sade ei kyllä haitannut, niitä ei varmaan häiritse mikään kunhan saavat kahdestaan kaahottaa. Britney kulki perässä sen näköisenä että on sydänjuuriaan myöten pahastunut tällaiseen ulkoiluun. :)
Illalla sitten uudelleen Jäkärlään, oli sovittu jälkitreenit Marikan ja Ramon kanssa, Laura tulee opastamaan ja kommentoimaan. Eksyttiin sitten Marikan kanssa molemmat jälkeä tehdessä, pitäisköhän mennä jonnekin suunnistuskurssille kenties.
Ami löysi jäljen hienosti janalta, lähetys noin viidestä metristä. Alkuun haahuili puolelta toiselle, ekasta kepistä meni reilusti ohi. Myös eka kulma meni väärään suuntaan tehdyn silmukan jälkeen hyvin. Toinen keppi löytyi, minä vaan en taas ollut ihan kartalla, Lauran kehotuksesta sitten tajusin koiran merkkaavan keppiä. Mulla on myös parannettavaa siinä etten päästä Amia heti itsenäisesti jatkamaan vaan vaadin sen rauhoittuvan ja jatkamaan vasta kehotuksesta jäljelle. Kolmannen kepin bongasi hienosti, palasi takaisin etsimään sen.
Neljäs ja viides keppi ohitettiin, viimeinen taas löytyi, koska se oli loppupalkalla verilettujen kera. Jäljestys oli sammaleisella osuudella tosi tarkkaa, muuten vähän vähemmän tarkkaa. Lisää vaan treeniä, janoja erikseen, keppejä erikseen. Laura oli tapansa mukaan tosi kannustava, kivaa oli kelistä huolimatta, koko ajan satoi taas.
Jäljestä tuli lopulta tosi pitkä, 620 metriä, hienosti meni kokonaisuutena. Kepitkin olivat tuoreet, noukin ne maasta puolta tuntia ennen ja teimme Amin kanssa niillä hieman treeniä ennen jälkeä.
Kerrassaan antoisa ilta!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti