Agitädit osa 1

Tänään se sitten alkoi, elämäni eka agilitykurssi. Meitä on neljä tätiä koirineen, minä ja Ami aloitettiin aivan alkeista, muut ovat jo hieman edistyneempiä. Ami oli tosi hyvä, minä en, kuinkas muuten...

Mulla on koko ajan väärä käsi ojossa tai seison koiran reitillä tai putken suun edessä. :) Kouluttaja oli tosi kiva ja hyvähermoinen, kotiläksyksi tuli eteenlähetystä. Ensi perjantaina taas!!

Mätsärissä Vätissä

Olipas kivaa, en olekaan mätsärissä käynyt sitten 90-luvun, jolloin mulla oli pyreneittenmastiffi. Ami sai punaisen nauhan, pääsi kuuden parhaan joukkoon ja sijoittui toiseksi!!! Punaiset voitti lapinkoira. Palkinnot olivat ruhtinaalliset:
Ruusuke, pokaali, ruokasäkki, koiranmakkara, puruluutikkuja, pari pientä ruokapussia. Amin mielestä ehdottomasti kiinnostavin oli tuo makkara. :)

Britneyllä oli ensimmäinen kosketus näyttelykehään. Se tärisi pöydällä, antoi kuitenkin katsoa hampaat ja tutkia ihan kiltisti. Juuston voimalla myös seisoi lopulta ihan ok, paitsi että häntä oli koipien välissä. Juokseminen sitten taas ei sujunut... pysähteli eikä halunnut liikkua. Se menee ihan lukkoon, kun siltä jotain pyytää. Juuston voimalla sitten jotenkuten. Aika savotta on siinä ennen Metsämäkeä, saas nähdä kuinka käy. B aloitti myös juoksun tänään, mahtoikohan se vaikuttaa??

Jäljestystä ja lenkkeilyä sateessa

Perjantaina sitten satoi... Oltiin Jaanan ja Röllin kanssa puolessa välissä Jäkärlän muinaispolkua kun taivas repesi. Kolmen kilometrin aikana ehtii kyllä kastua, niin koirat kuin emännätkin. Koirien menoa sade ei kyllä haitannut, niitä ei varmaan häiritse mikään kunhan saavat kahdestaan kaahottaa. Britney kulki perässä sen näköisenä että on sydänjuuriaan myöten pahastunut tällaiseen ulkoiluun. :)

Illalla sitten uudelleen Jäkärlään, oli sovittu jälkitreenit Marikan ja Ramon kanssa, Laura tulee opastamaan ja kommentoimaan. Eksyttiin sitten Marikan kanssa molemmat jälkeä tehdessä, pitäisköhän mennä jonnekin suunnistuskurssille kenties.

Ami löysi jäljen hienosti janalta, lähetys noin viidestä metristä. Alkuun haahuili puolelta toiselle, ekasta kepistä meni reilusti ohi. Myös eka kulma meni väärään suuntaan tehdyn silmukan jälkeen hyvin. Toinen keppi löytyi, minä vaan en taas ollut ihan kartalla, Lauran kehotuksesta sitten tajusin koiran merkkaavan keppiä. Mulla on myös parannettavaa siinä etten päästä Amia heti itsenäisesti jatkamaan vaan vaadin sen rauhoittuvan ja jatkamaan vasta kehotuksesta jäljelle. Kolmannen kepin bongasi hienosti, palasi takaisin etsimään sen.

Neljäs ja viides keppi ohitettiin, viimeinen taas löytyi, koska se oli loppupalkalla verilettujen kera. Jäljestys oli sammaleisella osuudella tosi tarkkaa, muuten vähän vähemmän tarkkaa. Lisää vaan treeniä, janoja erikseen, keppejä erikseen. Laura oli tapansa mukaan tosi kannustava, kivaa oli kelistä huolimatta, koko ajan satoi taas.

Jäljestä tuli lopulta tosi pitkä, 620 metriä, hienosti meni kokonaisuutena. Kepitkin olivat tuoreet, noukin ne maasta puolta tuntia ennen ja teimme Amin kanssa niillä hieman treeniä ennen jälkeä.

Kerrassaan antoisa ilta!!

Näyttelytunnelmia

Karjaalla oli loistava tunnelma, iso hieno nurmikenttä, hieno ilma ja mukavat kaverit. Kaiken kruunuksi Ami sai ensimmäisen serttinsä!

Kehässä tyttö ei ollut aivan parhaimmillaan, ei keskittynyt muhun vaan halusi haistella maata ja juostessa kuikuili takana tulevia. Yksin kun juostiin niin vähän pomppi. Liekö syy sitten siinä että vaihdoin nakit nappuloihin, aiemmin nakit aiheuttivat ihan mahdotonta pomppimista ja sen, ettei pysynyt seistessä paikallaan.

Tuomarin ensimmäinen kommentti likasta oli että ompa se valkoinen, ihan häikäisee kun ottaa aurinkolasit pois. :)